TROFEEARVOSTELU URJALASSA

Urjalassa järjestetään keväällä 4.3.2018 trofeearvostelutilaisuus. Järjestelyistä vastaa Ari Anttila. Jo vuosia on Ari järjestänyt epävirallisen trofeearvostelun. Trofeetuomarit ovat arvostelleet trofeet karkealla tasolla ja sillä mielellä onko trofee mitaliainesta vaiko ei. Nyt tapahtuma on virallinen. Tämä tarkoittaa sitä että trofeen tiedot tallennetaan tietokantaan ja trofeen omistaja saa diplomin sekä mitalin.

Ero trofeearvostelutilaisuuden sekä suurempien trofeenäyttelyiden välillä on se, että trofeen voi tuoda tullessaan paikalle ja sen saa viedä mukanaan saman tien arvostelun jälkeen. Trofeita ei siis aseteta näytille. Trofeearvostelutapahtuma on siten helppo ja nopea - edullinenkin. Ennalta kannattaa olla kuitenkin yhteydessä Ariin. (EHi 19.1.2018)

Aika: 4.3.2018 klo 12 - 17

Paikka: Halkivahatie 561, Urjala (Honkolan vanha koulu)

Järjestäjä: Ari Anttila, p. 040 738 5510

TROFEEARVOSTELU

Trofeenäyttelyiden järjestäminen koetaan työläänä ja sen myötä näyttelymaksukin voi tuntua hinnakkaalta. Edellä kerrottu trofeearvostelu on trofeenäyttelyä kevyempi vaihtoehto. Ilman puuhamiestä ei tällainenkaan järjesty.

Trofeetuomarit kannustavat järjestämään Urjalan tyylisiä trofeearvosteluita. Emme näe että ne poissulkevat suurempia trofeenäyttelyitä. Suomesta löytyy monesta tuvasta trofeita, joita ei tuoda arvosteltaviksi. Syynä voi olla toimittamisen vaikeus ja kustannuskin.

Tuomareita arvostelutilaisuuteen tarvitaan kolme, ja kuten mainittua, matkakorvauskustannuksilla saa ammattilaiset paikalle. Mikäli tämä herättää kiinnistusta, ole yhteydessä. (EHi 19.1.2018)

TUKEA TROFEETUOMAREILLE

Trofeetuomaroinnista ei saa ottaa CICI:n sääntöjen mukaan palkkaa. Siten trofeetuomarit voivat saada näyttelyjärjestäjältä ainostaan matkakorvauksen tuomarointireissusta. Mittavälineet ja esimerkiksi netisivujen ylläpito maksetaan tuomareiden omasta pussista.

Nyt toiminnan rahoittamiseen on saatu apua kahden tukijan toimesta. Metsähallituksen Eräluvat sekä Uittokalusto Oy ovat ryhtynet tukemaan pyyteetöntä työtämme. Molempien tukijoiden sekä trofeetuomaroinnin väliltä löytyy yhteistä. Monet supersarvet on saatu saaliiksi Metsähallituksen mailta. Kun taas metsälle käydään, voi varusteet hankkia Uittokalusto Oy:ltä. Ja kun saalista on saatu, löytyy Uittokalusto Oy:n valkoimasta monenmoista trofeetarviketta. Lopuksi trofeetuomarit arvostelevat arvokkaan metsätysmuistosi. Ympyrä sulkeutuu kunnes lähdetään uudelle metsästysretkelle.

Molempien yhteistyökumppanin linkit nettisivuille löytyvät vasemmasta palkista. (EHi 19.1.2018)

ILVEKSENMETSÄSTYS KÄYNNISSÄ

Joulukuun alussa alkanut ilvesjahti on jo hyvässä vauhdissa lumipeitteisillä alueilla. Epäilemättä lumi auttaa metsästäjiä tietämään missä ilves on liikkunut ja se voidaan motittaa. Monesti jahti on lyhytkestoinen. Harvemmin ajoa saa kuulla koko tammikuisen päivän kuten alla kartalta voi nähdä.


Onnistuneen jahdin jälkeen alkaa miettiminen mitä saaliille tehdä. Mikäli otuksen aikoo täytättää kokonaan tai vaihtoehtoisesti pelkän pään ja loppuosan muokattuna veralle kiinnitettynä, on viisainta pakastaa eläin kokonaisena ja jättää nylkeminen topparille. Pakastus kannattaa tehdä pikaisesti, eikä vasta seuraavana aamuna. Mikäli ampuminen on rikkonut eläimen suoliston, alkavat vatsahapot pilata nahkaa.

Suomen ilvessaalis on kauden 2013 - 2014 huippumäärästä 505 kpl, pienentynyt viime kauden 399 saalisyksilöön. Tähän mennessä Suomessa on arvosteltu vasta kymmenen ilveksen nahkaa ja 42 kalloa. Syynä lienee se, että useimmiten saaliseläin on täytetty ja nahan arvostelu on siksi jäänyt.

Mikäli eläintä ei aio täytättää, vaan ainoastaan muokkauttaa nahan, on muutama vinkki paikallaan.

  • Nylje eläin tuoreeltaan. Tämä siksi, ettei mahdollisesti rikkoutuneen suoliston mahahapot ennätä pilata nahkaa.
  • Kiinnitä erityistä huomiota avausviiltoihin. Niin ilveksen kuin muidenkin suurpetojen nahkoihin tulee virhe trofeearvostelun kannalta monasti etujalkojen avausviilloilla. Mikäli viilto tehdään liian "taakse" kainaloon, kaventaa se nahan mitattavaa leveyttä. Ilveksellä nahan kapein mitattava kohta on yleensä keskellä, mutta virheellinen avausviilto määrittää kapeimman kohdan hyvin helposti kainalosta kainaloon.
  • Katkaise varvasluut ensimmäisestä nivelestä, mahdollisimman läheltä kynsiä.
  • Nylje silmäluomet ja huulet tarkasti.
  • Lopuksi poista korvarustot. Tässä moni jo oikaisee ja jättää rustot korviin. Muokkauksen jälkeen korvat ovat sitten koppurassa.
  • Nylkemisen jälkeen nahan voi suolata tuoreeltaan runsaalla suolamäärällä.

Edellä mainittujen askareiden jälkeen ilta onkin jo kääntynyt yöksi ja saunaan ei kukaan ole muistanut laittaa puita... Olet kuitenkin tehnyt ehkä ainutkertaisen riistankäsittelyn elämässäsi, alusta loppuun ihan itse!


Kuvassa ylhäällä ilveksen kultamitalinahka joka on nyljetty oikein. Punaiset viivat kuvastavat linjaa, joka käy hyvin helposti kun avausviilto ei satu oikeaan kohtaan. (EHi 4.12.2017)

Ilveksen nahan mittaaminen on helppo homma. Nahan pituus mitataan kuonon päästä hännän päähän (ei karvoihin). Nahan leveys (kapein leveys) mitataan kohtisuorasti pituuslinjaan nähden etu- ja takajalkojen välistä. Kolmas mitta on käpäläväli eli etukäpälien keskimmäisten kynsien välistä mitta toisen käpälän vastaavaan kohtaan. Näillä mitoilla osaat jo arvioida onko nahka mitaliainesta. Loput pisteet ovat muotopisteitä ja vaikeimmin määritettäviä.

Tuo nahkasi arvosteltavaksi näyttelyyn. Kymppikerhoon löytyy varmasti nahkoja maakuunnista.

SUOMEN TROFEETUOMARIT RY:KSI

Suomen Trofeetuomarit on toiminut vuodesta 2014 lähtien kuin yhdistys. Meillä on ollut säännöt ja vuosikokous, jne., mutta emme ole olleet rekisteröityneenä patentti- ja rekisterihallituksessa.

Olemme kehittämässä toimintaamme ja sen vuoksi rekisteröityminen on tullut tarpeelliseksi. Jätimme rekisteröitymishakemuksen ja päätös rekisteröitymisestä tuli 16.8.2017. Näin muodoin toimintamme tukeminen on mahdollista. (EHi 27.8.2017)

VELI LAPPALAISESTA VANHEMPI TROFEETUOMARI

Suomen CIC delegaatio esitti kesäkuun alussa trofeetuomari Veli Lappalaista STJ-tuomariksi (Senior Trohpy Judge). Esitys hyväksytiin ja CIC nimitti Velin heinäkuun alusta alkaen. Onnittelut Grand Old Man of trophy evaluation!


TROFEETUOMARIT KOULUTETTU

Suomen trofeetuomarit osallistuivat kansainvälisen riistansuojeluneuvosto CIC:n trofeetuomarikoulutukseen 15. ja 16. kesäkuuta Viron Sagadissa. Koulutuksessa oli mukana noin 30 virolaista ja suomalaista trofeetuomaria.


Kuvan parisataakiloinen villisikaköriläs toivotti trofeetuomarit tervetulleeksi Sagadin linnaan.


Kouluttajana CIC:n puolesta oli Caroline Sorensen, joka valotti CIC:n trofeemittausjärjestelmää. Useimmissa maissa on hiukan kansallisia, omia mittaustapoja. Viime vuosina CIC on päivittänyt mittausohjeet useimpien lajien kohdalla ja on ensiarvoisen tärkeää, että jatkossa jokaisessa Euroopan maassa trofeet mitataan CIC:n viimeisimpien ohjeiden mukaisesti. Niin ikään trofeetiedot tulee syöttää CIC:n datapankkiin.

Kuvassa yllä Caroline Sorensen kertoi CIC:n viimeisimmistä uudistuksista.


Latvialainen vanhempi trofeetuomari (STJ) Janis Baumanis opasti saksanhirven sarvien sekä villisian hampaiden mittaamiseen. Saksanhirvensarvissa oli kolmeen arvostelukohtaan tullut pieniä uudistuksia. Myös villisian ylätorakkaiden muotopisteiden määrittäminen on selventynyt.


Yllä Janin Baumanis selventää villisian torakkaiden arvostelua.


Viron STJ Karel Roth kertoi hirven, metsäkauriin sekä kallojen mittaamisesta. Myös hirven sarvipiikkien pituuden mittaukseen on tullut päivitys. Suomessa ne ovat kyllä mitattu aina aivan oikein.

Esa Hinkkanen kertoi valkohäntäpeuran tyypillisten ja epätyypillisten sarvien mittaamisesta. Myös näihin on tullut pieniä muutoksia. Jatkossa kärkipiikin ympärysmitta otetaan hiukan eri kohdasta kun kyseessä on alle viisipiikkinen sarvipuolisko.

Kun esitelmät oli kuultu, siirryttiin mittausharjoituksiin kolmejäsenisissä ryhmissä. Kukin ryhmä arvosteli neljä eri trofeelajia ja kaksi kutakin lajia. Ilta venähti harjoittelussa pitkälle ja illalliselle ennätettiin vasta ilta kahdeksan jälkeen.

Seuraavana aamuna tuomarit saivat sertifikaatit ja CCM-tuomarikortit. Alla kuvassa Tiina Eklund, Tarmo Hjerppe, Esa Hinkkanen, Caroline Sorensen (CIC), Veli Lappalainen, Vesa Paldanius ja Aleksi Kokko.


KAKSI UUTTA TROFEETUOMARIA

Trofeetuomariharjoittelijat Tiina Eklund, 41 sekä Aleksi Kokko, 32 antoivat Korian trofeearvostelun yhteydessä näytöt kyvyistään ja pätevöityivät siten kansallisiksi trofeetuomareiksi.

Hyvinkääläinen Eklund sekä salolainen Kokko, ovat molemmat olleet mukana trofeetoiminnassa usean vuoden ajan. Trofeetuomariksi ei edetä hetkessä, vaan harjoittelijana täytyy olla vähintään viisissä virallisissa trofeenäyttelyissä. Tämän lisäksi annetaan näytöt viiden eri trofeen mittaamisella.

Suomen Trofeetuomareista kuusi osallistuu 15. ja 16. kesäkuuta Sagadissa, Virossa CIC:n trofeetuomarikoulutukseen. Koulutuksen päätteeksi niin uudet kuin vanhat tuomarit saavat kansainvälisen CIC CCM -pätevyyden.


Kuva yllä: Trofeetuomarit työssä, Veli Lappalainen, Tiina Eklund, Vesa Paldanius, Aleksi Kokko sekä Tarmo Hjerppe

KORIAN ERÄMESSUT

Suomen Trofeetuomarit arvostelivat Korialla yhteensä 46 trofeeta. Alla muutamia kuvia trofeista. Tulokset löytyvät vasemmasta laidasta, kohdasta Trofeenäyttelytuloksia.



Kuvassa Porista metsästetyn euroopanmajavan kallo. Tämä on uusi Suomen ennätys, pistein 26,55.



Yllä kultamitalin arvoinen metsäpeuran jättösarvi. Sarvi on löydetty Kuhmosta 2015 ja ensimmäinen kultamitalitrofee lajissaan.



Yllä kuva liki täydellisistä metsäkauriin tyviruusukkeista. Maksimipisteitä ruusukkeista voi antaa neljä. Nämä tuomariryhmä näki 3,5 pisteen arvoisina. Täyteen neljään pisteeseen vaaditaan ruusukkeilta vielä hivenen lisää massiivisuutta.



Kuvassa hopeamitalin arvoinen ilveksen nahka. Nahkaa arvosteltaessa ei huomoida sitä onko taljassa pää täytettynä mukana vai ei. Tämä pää on kuitenkin niin laadukkaasti topattu että ansaitsee paikkansa sivuilla.



Kuvassa Haukivuorella SRVA-toiminnasta trofeeksi päätyneet erittäin epätyyypilliset valkohäntäpeuran sarvet. Nämä voi luokitella suorastaan trofeetuomarin painajaiseksi. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miksi trofeet arvostellaan kolmen tuomarin voimin. Tarvitaan useamman tuomarin näkemys, miten etenkin näin poikkeuksellinen trofee mitataan oikeudenmukaisesti. Tällaisten häkkipäiden mittaamiseen tarvitaan kokemusta ja näkemystä.

Piikeiksi laskettiin 27 kappaletta. Pisteitä kertyi 482,5 ja sijoitus SM 2. Sarvet löytyvät kummasteltaviksi Riistakeskuksen Etelä-Savon aluetoimistolta.



Yllä näyttelyn kahdet villisian hampaat. Näyttelyn piikkipaikalle kipusivat ylemmät torakkaat. Sika oli kaadettu ylämaalta 2012. Pisteitä kertyi 129,70 ja sillä sijoitus SM 2. Alempien hampaiden pisteet puolestaan 120,95 ja sijalle SM 6. Alemmissa ylätorakkaiden muotopisteet täydet kolme pistettä. Alatorakkaiden värittömyys sen sijaan rajoitti niiden muotopisteet yhteen pisteeseen.



Kuvassa Suomenniemeltä 2015 kaadettu kultamitalisonni. Tällaisia niitä saa kun malttaa odottaa... Ikää 9,5 vuotta ja pisteitä 317,10.



Yllä valkohäntäpeuran kallo jota lienee kolottanut. Tarina ei kerro oliko eläin metsästetty, vaiko löytynyt sairauteen menehtyneenä. Sarvet olivat normaalit ja tasaisesti kehittyneet.


OPPIA IKÄMÄÄRITYKSEEN

Hirvieläinten trofeearvostelussa tulee määrittää eläimen ikä. Sivustolla julkaistaan valokuvin uudet havainnolliset ikämääritysoppaat hirvelle, valkohäntäpeuralle ja metsäkauriille.

Miksi oppaat julkaistaan? Siksi että monet suursarviset kaadetaan hiukan liian nuorina. Tämä on voitu todeta alaleuan hampaiden perusteella trofeemittauksissa. Ajatuksenamme on jakaa tietoa metsästäjille, jotta uroksille annettaisiin aikaa varttua.

Kumman sarvet mieluummin ripustaisi esille: 10-piikkisen, 3½ -vuotiaan vai kolme vuotta myöhemmin kaadetun 20-piikkisen? Tänä aikana uros olisi ennättäny jatkaa suvussa erinomaista sarviainestaan.

Kuva yllä. Alimpana 2½ -vuotiaan 5-piikkiset hirvensarvet, keskellä 4½ -vuotiaan 11-piikkiset sarvet ja ylimpänä 6½ - 7½ -vuotiaan, todella komeat 20-piikkiset sarvet. Suurimmat eivät ole vielä olleet virallisissa mittauksissa, mutta epävirallisest pisteitä kertyy 293,3 p eli hopeamitaliluokkaa.

Kuva yllä. Kaksi kymmenpiikkistä. Alempana se tavallinen tapaus eli 4½ -vuotiaana kaadettu lapasarven alku. Ylempänä 7½ - 8½ -vuotias, liki puhdas hankosarvi (epävirallisesti 278,9 pistettä). Tämä on jo juuri ja juuri tehtävänsä tehnyt ja "kaatokypsä". Kummat sarvet sinä mieluummin ripustaisit seinälle?


Kuva yllä. Upea trofee - vai olisiko vielä odottanut pari vuotta... Kaatajaa ei voi millään muotoa moittia, tällainen uros sattuu vain harvojen kohdalle. Hopeamitalin arvoinen trofee, mutta ikä yllättävästi vasta 4½ - max 5½ vuotta. Tämä on oiva esimerkki ettei ikää pysty kovin hyvin päättelemään sarvien koosta, eläimen painosta tahi hallavasta turkista. Hampaat sen kertovat, tosin vasta kaadon jälkeen.


Kuva yllä. Iäkkään valkohäntäpeuran hammasrivistö. Iänmääristys visuaalisesti näin kuluneista hampaista on vaikeaa. Sen voi todeta että eläin on ollut kuollessaan vähintään 8½ -vuotias. Tarkka ikä saataisiin selville hammasleikkeestä.

Iänmääritysoppaat löytyvät päävalikosta vasemmalta, kohdasta IKÄMÄÄRITYS.



Trofeiden arvostelu

Yleisimpiä trofeita ovat sarvet, kallot, hampaat ja nahat. Trofeet ovat kiinnostaneet metsästäjiä kautta ajan. Ensimmäisiä ”mittapuita” niille kehiteltiin jo yli sata vuotta sitten. Kehittämisessä on ollut varsin monta tahoa. Merkittävin lienee kansainvälisen metsästys- ja riistansuojeluneuvoston CIC:n luomat maailmalaajuisen normistot trofeiden arvostelemiseksi. Arvosteluperusteet on luotu yli 300 trofeelajille.

Nykyään trofeet nähdään myös eläinkantojen tilan mittareina. Saatu saalis, jota trofeet edustavat, ovat otos eläinkannasta. Trofeetiedoista on siis hyötyä myös eläinkantojen hoitajille, metsästäjille.

CIC kansainvälinen metsästyksen ja riistansuojelun neuvosto on luonut yhtenäisen ja merkittävimmän trofeiden arvostelujärjestelmän CIC Trophy Evaluation System TES©. Arvostelujärjestelmä on kansainvälisen tekikijänoikeuslain alainen ja sen käyttö on luvallista vain CIC:n luvalla. Suomessa trofeearvostelusta vastaa CIC Suomen delegation trofeeneuvosto.

Muita trofeearvostelujärjestelmiä ovat mm; SCI (Safari Club International), RW (Rowland Ward Records of Big Game ) ja B&C (Boone & Crockett Club).

Trofeiden arvostelu perustuu suurelta osin trofeesta tehtyihin mittauksiin. Kunkin lajin kohdalla on yksityiskohtaisesti määritelty mitä trofeesta mitataan. Eräiden lajien kohdalla trofeetuomarit määrittävät myös erilasia muotopisteitä. Arvostelukaavoja on kaikkiaan 67 ja arvosteltavia trofeelajeja yli 300.

trofeemittaus.jpg

Trofeetuomarin tärkein työväline on mittanauha.

Trofeetuomari pyrkii työssään mahdollisimman oikeaan ja tarkkaan mittaussuorituk­seen. On syytä muistaa, että arvosteltavana ei ole metsästäjän kaatosaavutus, vaan eläinyksilö, joka on elävää kantaa edustava otos.

Mittauksista ja arvostelusta laaditaan arvostelulomake. Lomakkeeseen on kirjattu kaikki mittatiedot ja mahdolliset muotopisteet. Näiden tietojen perusteella muodostuu trofeen kokonaispistemäärä. Kokonaispistemäärien perusteella kullekin trofeelajille on määritelty mitaliluokitukset, joita ovat; Kulta, Hopea ja Pronssi.

Arvostelulomakkeen lisäksi näyttelyistä annetaan myös diplomi tai kunniakirja. Mitaliluokituksen täyttäville trofeille annetaan myös palkintomitali.

Trofeenäyttelyt

trofeenayttely3.jpg
Trofeenäyttelyjä järjestetään yleensä erilaisten messujen yhteydessä. Suomessa trofeiden arvostelusta vastaa CIC Suomen trofeeneuvosto. Se myöntää luvat trofeenäyttelyjen järjestämiseen ja nimeää niihin trofeetuomarit. Suomen ensimmäinen trofeenäyttely järjestettiin vuonna 1976 Oulussa. Tähän mennessä Suomessa on järjestetty kaikkiaan 93 trofeenäyttelyä.

Trofeenäyttely pyritään järjestämään siten, että se aineistoineen ja informaatioineen muodostaa kiinnostavan tietolähteen ja kohtauspaikan luonnonvaraisia eläinkantojamme arvostaville. Näyttelyssä myös suurella yleisöllä on tilaisuus oppia jotain luonnonvaraisista eläimistä.

Mitaliluokan trofeet arvostellaan vain virallisissa näyttelyissä, joiden tarkoituksena on seurata koko maan tai sen suuralueiden parhaiden saalisyksilöiden tasoa. Yleisenä periaatteena meillä on, että trofee osallistuu kansalli­seen näyttelyyn vain kerran.


trofee-info_logo.jpg